Kiinteät akselit ovat kuin "teräksiset kovat kaverit", niiden vahvuus on niiden kestävyys ja lujuus. Esimerkiksi kovat{1}}maastoajoneuvot, kuten Land Rover Defender ja Ford Raptor, käyttävät kiinteitä akseleita, jotka selviävät helposti monimutkaisista tieolosuhteista. Niissä on kuitenkin myös haittoja, kuten tuntuvampi korin kallistuminen kaarteissa, mikä heikentää mukavuutta. Jaetut akselit sen sijaan ovat kuin "ketteriä tanssijoita", jotka toimivat yhdessä itsenäisen jousituksen kanssa paremman käsiteltävyyden ja mukavuuden saavuttamiseksi. Käsiteltävyyttä korostavissa malleissa, kuten BMW 3-sarja ja Mercedes-Benz C-Class, käytetään jaettuja akseleita. Niiden ylläpitokustannukset ovat kuitenkin tyypillisesti noin 30 % korkeammat kuin kiinteillä akseleilla.
Miten akselin toiminnot ovat kehittyneet?
Autotekniikan kehittyessä myös akselien toiminnot ovat kehittyneet jatkuvasti. Yleisiä tyyppejä ovat nyt ohjaavat akselit, vetoakselit, ohjaavat-vetoakselit ja tukiakselit. Ohjaava akseli on vastuussa pyörien kääntämisestä; Pitkät-akselivälit, kuten Audi A6L, voivat saavuttaa U-käännöksiä ohjaavan akselin ansiosta. Vetoakseli on vastuussa voimansiirrosta; Porsche 911:n kyky ajelehtia riippuu suuresti sen takatasauspyörästöstä. Ohjaava vetoakseli on "yksi-ympyrä", kuten nelivetoisen Q7{10}}etuakseli, joka pystyy sekä ohjaamaan että ajamaan jäisillä ja lumisilla teillä. Tukiakseli on enemmän "low-key", pääasiassa kantava-toiminto, ja se löytyy yleensä perävaunujen taka-akselista.
